Recent Posts

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Veronica Roth: Insurgent


Veronica Roth: Insurgent
HarperCollins 2012
525s.

Veronica Rothin suosittu Divergent oli lukulistallani vähän aikaa sitten. Kielimuurista huolimatta pidin kirjasta kovasti, joten tilasin hetimiten netistä trilogian kaksi seuraavaa osaa ja tartuin Insurgentiin heti kun kirja tuli postista. Kirjasarja on tosiaan suosittu maailmalla, ja nyt kun Suomessakin voidaan lukea käännöstä (Outolintu), nousee tämä varmasti vielä suurempaan tietoisuuteen. Kirjan takakannesta:

Tris has survived a brutal attack on her former home and family. But she has paid a terrible price. Wtacked by grief and guilt, she becomes ever more reckless as she struggles to accept her new future. Yet if Tris wants to uncover the truth about her world, she must be stronger than ever... because more shocking choices and sacrifices lie ahead.

Insurget kärsii hiukan toisen kirjan syndroomasta. Trilogian kakkososa on vähän haastava juttu, harva siinä tuntuu onnistuvan ihan täydellisesti. Tarinassa ollaan menossa selvästi johonkin, mutta varsinaisesti langanpäitä ei voida solmia yhteen, koska kolmas osa on vielä tulossa. Tästä syntyy selvästi dilemma.

Tris ja Tobias ovat kirjasarjan ensimmäisessä osassa päätyneet yhteen ja joutuneet osaksi kammottavaa taistelua, jossa älykkäiden porukkaan kuuluvat omat manipuloineet seerumillaan rohkeiden tajuntaa niin, että nämä ovat käyneet yksissä tuumin hallintoa pitävää vaatimattomien ryhmää vastaan. Vain divergentit, poikkeavat, ovat säilyneet aivopesulta. Insurgentissa Tris, Tobias ja joukko muita massamurhasta ja aivopesusta selvinneitä yrittävät jatkaa elämäänsä yhteiskunnan rauniolla. Tarinassa vietetään aikaa muiden ryhmittymien joukossa; rauhaa rakastavat Amityt eivät pysty kauaa majoittamaan huimapäistä ja agressiivista joukkoa, myös yhteiskunnan luokkayhteiskunnan ulkopuolelle joutuneiden keskuudessa on vaikeuksia. Tavataan kauan kadoksissa olleita perheenjäseniä, tullaan petetyksi ja podetaan huonoa omaatuntoa.

YA-kirjallisuudessa on toisinaan onnistuneita ja toimivia parisuhteita ja vielä ensimmäisen kirjan kohdalla ajattelin, että Trisin ja Tobiaksen suhde on sellainen. Insurgentissa rakastavaisten elämä menee soutamiseksi ja huopaamiseksi, kun Trisia painaa syyllisyys tehdyistä teoista. Eipäs-juupas-vääntöä on todella pitkästyttävä lukea, ehkä se toimii teini-ikäisellä, mutta näin aikuisen ihmisen näkökulmasta tekisi mieli kalauttaa kakaroiden päät yhteen ja käskeä selvittämään asiansa. 

Olen näköjään kriittisella tuulella, mutta romaanissa oli paljon sellaisia asioita, jotka ärsyttivät minua. Roth tuntuu olevan innoissaan keksinnöstään, jossa simulaatioita käytetään koulutus-, aivopesu-, ja kidutustarkoituksessa. Jossain vaiheessa jatkuva seerumin piikittäminen ja simulaatiot alkoivat käydä puisevaksi. Idea on sinällään hyvä ja toimi Divergentissä hyvin, mutta nyt jokin siinä alkoi tuntua kuluneelta. Toisaalta koin vähän samanlaisen fiiliksen Nälkäpelin toisessa osassa, kun reppanat joutuivat taas uudelleen taisteluareenalle. Ihan kuin kirjailijalta olisi loppunut ideat kesken, ja hän olisi hätäpäissään alkanut kierrättää aikaisemmin hyväksi todettua teemaa.

Nyt olisi kirjahyllyssä odottamassa vielä sarjan kolmas osa. Vähän epäilyttää, esimerkiksi Notko, se lukeva peikko lyttäsi Allegiantin, eikä minullakaan tämän toisen osan jälkeen ole ihan hirveän suuri usko siihen, että kirjasarjan saisi jotenkin järkevästi pakettiin. Täytyy se kuitenkin jossain vaiheessa lukea, kun on tullut kotiinkin hankittua, mutta katsotaan uskallanko tarttua siihen ihan vielä.

Suosittelen Insurgentia niille, jotka haluavat lukea Divergentin jatko-osan.

2 kommenttia:

Niina T. kirjoitti...

Minä luin vähän aikaa sitten sarjan ensimmäisen osan ja se oli hyvin mukaansa tempaava, varmaan paras aloitus Nälkäpelin jälkeen. Mutta olen kuullut niin paljon huonoa kahdesta jatko-osasta, että pistää miettimään, lukisinko niitä ollenkaan. Haluan pitää ensimmäisen kirjan luoman illuusiokuplan ehjänä, ja nämä jatko-osat taitavat rikkoa sen aika brutaalisti.

Ahmu kirjoitti...

Niina T: Joo, kannattaa ehkä pariin kertaan harkita. Minäkin pidin Divergentistä kovasti, mutta tämä oli vähän lätty. Toisaalta mielenkiinnosta sitä lukee aina koko trilogian, mutta kuitenkin...